Lyhyt tilannepäivitys neljän vuoden (!) hiljaiselon jälkeen.
Niin sanotun tavallisen (conventional) öljyn globaali tuotanto on pysynyt suurin piirtein samana vuodesta 2005 lähtien. Onko tuotantohuippu, tässä tapauksessa tasanko, plateau, saavutettu? Siltä näyttäisi.
Vuoden 2005 jälkeen globaali nesteiden tuotannon kasvu on tullut yksinomaan nestemäisestä maakaasusta (NGL), epätavallisesta öljystä (unconventional oil), ja biopolttoaineesta.
Miksi näin, vaikka öljyn tuottajilla on kissanpäivät öljyn hinnan pysyteltyä 100 dollarin tuntumassa jo useamman vuoden? Tarjontaa luulisi piisaavan?
Kuten olen todennut aiemmissa blogiteksteissäni, halpaa ja helposti porattavaa öljyä ei ole enää juurikaan jäljellä. Öljyn porauskustannukset ovat kasvaneet vuosittain yli 10% koko 2000-luvun. Kustannusten kasvu syö öljyn tuottajien marginaaleja ja vaikeuttaa uusien investointien tekemistä. Samalla öljyn hinta tuntuu tavoittaneen tason, jota enempää kuluttaja ei ole valmis/kyvykäs maksamaan. Tätä on indikoinut muun muassa kuluttajien käyttäytyminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa, kun polttoaineen hinta on saavuttanut tietyn rajan. Kuten aikaisemmat öljyn hintapiikit ja niistä seuranneet taantumat ovat osoittaneet, liian korkea öljyn hinta ei ole hyväksi kenellekään, johtaen talouden ja öljyn kysynnän hyytymiseen.
Mitä tulee tapahtumaan jatkossa, jos öljy-ala ei investoi mittavasti yhä vaikeammin porattavissa olevan öljyn saamiseksi, halpa tavallinen öljy on saavuttanut tuotantohuipun, ja Kiina ja muut kehitysmaat jatkavat kasvua ja janoavat yhä enemmän mustaa kultaa? Entinen öljygeologi ja brittihallinnon uusiutuvan energian neuvonantaja Jeremy Leggett antaa the Guardianissa oman arvionsa:
Niin sanotun tavallisen (conventional) öljyn globaali tuotanto on pysynyt suurin piirtein samana vuodesta 2005 lähtien. Onko tuotantohuippu, tässä tapauksessa tasanko, plateau, saavutettu? Siltä näyttäisi.
 |
| Globaali C+C (crude oil+condensate) tuotanto 1994-2012 (lähde: Energy Matters) |
 |
| Globaali nesteiden tuotanto 1994-2012 (lähde: Energy Matters) |
Kuten olen todennut aiemmissa blogiteksteissäni, halpaa ja helposti porattavaa öljyä ei ole enää juurikaan jäljellä. Öljyn porauskustannukset ovat kasvaneet vuosittain yli 10% koko 2000-luvun. Kustannusten kasvu syö öljyn tuottajien marginaaleja ja vaikeuttaa uusien investointien tekemistä. Samalla öljyn hinta tuntuu tavoittaneen tason, jota enempää kuluttaja ei ole valmis/kyvykäs maksamaan. Tätä on indikoinut muun muassa kuluttajien käyttäytyminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa, kun polttoaineen hinta on saavuttanut tietyn rajan. Kuten aikaisemmat öljyn hintapiikit ja niistä seuranneet taantumat ovat osoittaneet, liian korkea öljyn hinta ei ole hyväksi kenellekään, johtaen talouden ja öljyn kysynnän hyytymiseen.
Mitä tulee tapahtumaan jatkossa, jos öljy-ala ei investoi mittavasti yhä vaikeammin porattavissa olevan öljyn saamiseksi, halpa tavallinen öljy on saavuttanut tuotantohuipun, ja Kiina ja muut kehitysmaat jatkavat kasvua ja janoavat yhä enemmän mustaa kultaa? Entinen öljygeologi ja brittihallinnon uusiutuvan energian neuvonantaja Jeremy Leggett antaa the Guardianissa oman arvionsa:
".... if my suppositions are correct so far – a big if – the world faces either an oil shock by the end of 2015 and a financial crash soon after, or a second financial crash before then, followed by a delayed oil crash some years later."
