Onko raakaöljy saavuttanut tuotantohuipun?

Lyhyt tilannepäivitys neljän vuoden (!) hiljaiselon jälkeen.

Niin sanotun tavallisen (conventional) öljyn globaali tuotanto on pysynyt suurin piirtein samana vuodesta 2005 lähtien. Onko tuotantohuippu, tässä tapauksessa tasanko, plateau, saavutettu? Siltä näyttäisi.

Globaali C+C (crude oil+condensate) tuotanto 1994-2012 (lähde: Energy Matters)

Vuoden 2005 jälkeen globaali nesteiden tuotannon kasvu on tullut yksinomaan nestemäisestä maakaasusta (NGL), epätavallisesta öljystä (unconventional oil), ja biopolttoaineesta.

Globaali nesteiden tuotanto 1994-2012 (lähde: Energy Matters)

Miksi näin, vaikka öljyn tuottajilla on kissanpäivät öljyn hinnan pysyteltyä 100 dollarin tuntumassa jo useamman vuoden? Tarjontaa luulisi piisaavan?

Kuten olen todennut aiemmissa blogiteksteissäni, halpaa ja helposti porattavaa öljyä ei ole enää juurikaan jäljellä. Öljyn porauskustannukset ovat kasvaneet vuosittain yli 10% koko 2000-luvun. Kustannusten kasvu syö öljyn tuottajien marginaaleja ja vaikeuttaa uusien investointien tekemistä. Samalla öljyn hinta tuntuu tavoittaneen tason, jota enempää kuluttaja ei ole valmis/kyvykäs maksamaan. Tätä on indikoinut muun muassa kuluttajien käyttäytyminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa, kun polttoaineen hinta on saavuttanut tietyn rajan. Kuten aikaisemmat öljyn hintapiikit ja niistä seuranneet taantumat ovat osoittaneet, liian korkea öljyn hinta ei ole hyväksi kenellekään, johtaen talouden ja öljyn kysynnän hyytymiseen.

Mitä tulee tapahtumaan jatkossa, jos öljy-ala ei investoi mittavasti yhä vaikeammin porattavissa olevan öljyn saamiseksi, halpa tavallinen öljy on saavuttanut tuotantohuipun, ja Kiina ja muut kehitysmaat jatkavat kasvua ja janoavat yhä enemmän mustaa kultaa? Entinen öljygeologi ja brittihallinnon uusiutuvan energian neuvonantaja Jeremy Leggett antaa the Guardianissa oman arvionsa:

".... if my suppositions are correct so far – a big if – the world faces either an oil shock by the end of 2015 and a financial crash soon after, or a second financial crash before then, followed by a delayed oil crash some years later."

IEA:n huippuasiantuntijalta myrskyvaroitus

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n pääekonomisti Fatih Birol varoitti eilisessä Independent-lehden artikkelissa öljyvarojen nopeasta ehtymisestä. Haastattelussa Dr. Birol esitti mm. seuraavaa:

• Suurin osa maailman suurista öljykentistä on ohittanut niiden tuotantohuipun
• Nämä öljykentät ehtyvät 6,7 %:n vuosivauhtia, lähes kaksi kertaa nopeammin mitä ennustettiin vain kaksi vuotta sitten
• Öljyn kysyntä kasvaa ensi vuoden jälkeen, mutta tuotanto ei pysty tyydyttämään kysyntää, sillä tällä hetkellä öljyntuottajamaat eivät investoi tarpeeksi
• Mahdollinen tuleva öljyn hinnan nousu todennäköisesti hidastaa tai jopa pysäyttää maailmantalouden elpymisen
• Öljyntuottajamaiden valta tulee vain lisääntymään
• Peak oil nähdään 10 vuoden sisällä
  

Nämä ovat erittäin hälyttäviä kommentteja Birolilta, sillä IEA on aikaisemmin ollut hyvinkin konservatiivinen öljyhuipun ja sen ajankohdan suhteen. Tosin, myös kommenttia vuonna 2020 tulevasta peak oilista epäilen erittäin optimistiseksi. Jos kysyntää ei voida tyydyttää ensi vuoden jälkeen, öljyvarat ehtyvät 5 %:n vuosivauhtia kaikki kentät mukaan lukien, uusia jättikenttiä ei ole löydetty, investoinnit ovat jäissä, niin miten tuotantoa voidaan lisätä vielä seuraavat 10 vuotta?

Lopuksi Birolin kommentti uusien öljykenttälöytöjen tarpeesta, joka kertoo jotain ongelman suuruusluokasta:

"Even if demand remained steady, the world would have to find the equivalent of four Saudi Arabias to maintain production, and six Saudi Arabias if it is to keep up with the expected increase in demand between now and 2030."

Lisää aiheesta:
The Independent -lehden artikkeli
Ylen uutinen

Ei uutta öljyrintamalla

Tapahtumat maailmalla ovat viime kuukausina menneet odotettuun suuntaan. Öljyn hinta jatkaa nousuaan ja täten käytännössä kaikki muut hyödykkeet perässä. Öljy on kolme kertaa mitä kolme vuotta sitten. Lannoitteiden hinta on noussut viidessä vuodessa 150 %. Ruoan hinta nousee ennätysvauhtia ympäri maailman. Inflaatio on tuontiriippuvaisissa kehittyneissä maissa, kuten Singaporessa, 5-10 prosentin luokkaa.

Öljyn hinnan noususta on syytetty pitkälti spekulantteja, jotka hamstraavat öljyfutuureja tulevan hinnannousun toivossa, sekä heikkoa dollaria. Myös satunnaiset, "odottamattomat" tapahtumat, kuten hyökkäykset Nigerian tai Irakin öljyputkiin ovat kuulemma nostaneet mustan kullan hinnan ennätyskorkealle. Edelleenkään julkisuudessa ei uskalleta puhua siitä todellisesta syystä - tuotantoa ei pystytä enää kauaa lisäämään nostamatta liikaa tuotantokustannuksia.

Peak oiliin liittyvät kirjoitukset ovat kuitenkin lisääntyneet jatkuvasti mediassa. Silti tavallinen kansa ei kiinnitä niihin huomiota, ajattelutapa on odotetunlainen: Öljyvarat ovat ehtymässä, mitä sitten? Ihmiskunta on aina keksinyt korvaavan energiavarannon tai teknologian, jolla jatkuvaa kasvua pystytään ylläpitämään. Käytetään energiansäästölamppuja niin eiköhän tästä selvitä.

Jotenkin se tuntuu olevan vaan niin pirun vaikea ymmärtää, että öljylle ei ole lähellekään saman hintalaatu-suhteen omaavaa korvaavaa ainetta, eikä tule olemaan vielä vuosikymmeniin. Todellisuus tulee iskemään kansaa kovemmin päin näköä kuin Zidane Materazzia Berliinin Olympiastadionilla.

Öljyntuottajamaiden jatkuvasti kasvava sisäinen kysyntä alkaa näkyä yhä voimakkaammin maailman öljynvientitilastoissa. Kuten aikaisemmin viime vuonna kirjoitin, öljyntuottajamaat, kuten Saudi-Arabia, tukevat maan sisäistä kulutusta erilaisin tukiaisin, ja näiden maiden oma sisäinen kysyntä on poikkeuksetta jatkuvassa kasvussa. Jos hallitus päättää alentaa kansalle annettavaa tukea ja nostaa öljyn hintaa, kansa nousee kapinaan, kuten on käynyt useissa maissa jo aikaisemmin. Öljyntuottajamaiden tuotannon kääntyessä laskuun vaikutus näkyy huomattavasti rajummin maan öljynvienissä kuin omassa kulutuksessa. Oma kysyntä tyydytetään ensin, jonka jälkeen vientiin laitetaan mitä jää jäljelle. Tosin nyt esim. Indonesian hallitus vähentää pakon edessä maan sisäisen kulutuksen tukemista, ja bensan hinta tulee nousemaan noin 30 % kansan kapinan uhallakin. Indonesia on muuttunut öljynviejästä öljyntuojamaaksi, ja tukiaisten pitäminen on yksinkertaisesti liian kallista.

Tämän blogientryn kuvaajat ovat TOD:n Oilwatch Monthly April 2008:sta.


Mikä pahinta, öljyvaje iskee ensimmäisenä heikoimpiin eli kehitysmaihin. Mailla kuten Gambialla on jo tällä hetkellä suuria vaikeuksia saada öljyä sen korkean markkinahinnan vuoksi. Rikkaiden länsimaiden, kuten Suomen asukkaat voivat vähentää kulutustaan ns. turhiin hyödykkeisiin, esim. uuteen littutelevisioon, mutta köyhien maiden asukkailla ei ole mitään mistä vähentää. Kurimus pahentuu vain entisestään.

Peak oil -tuomionpäivän siirtymistä tuonnemmaksi edesauttavat Yhdysvaltojen talouden hyytymisen kaltaiset tapahtumat. Jenkkilä on yhä tarpeeksi iso jarruttaakseen koko maailman kysyntää ja talouskasvua, ja täten myös öljyn kysyntä pysyy varmaan nyt ainakin hetken aisoissa. Tosin jo vuosia jatkunut öljyn hinnannousu ei ole pysäyttänyt nousevien suurmaiden, kuten Kiinan, pohjatonta öljynjanoa.


Joka tapauksessa ajat muuttuvat koko ajan mielenkiintoisemmaksi. Onko bloggaaja vai maailma oikeassa, sen näyttävät tulevat vuodet.