Tapahtumat maailmalla ovat viime kuukausina menneet odotettuun suuntaan. Öljyn hinta jatkaa nousuaan ja täten käytännössä kaikki muut hyödykkeet perässä. Öljy on kolme kertaa mitä kolme vuotta sitten. Lannoitteiden hinta on noussut viidessä vuodessa 150 %. Ruoan hinta nousee ennätysvauhtia ympäri maailman. Inflaatio on tuontiriippuvaisissa kehittyneissä maissa, kuten Singaporessa, 5-10 prosentin luokkaa.
Öljyn hinnan noususta on syytetty pitkälti spekulantteja, jotka hamstraavat öljyfutuureja tulevan hinnannousun toivossa, sekä heikkoa dollaria. Myös satunnaiset, "odottamattomat" tapahtumat, kuten hyökkäykset Nigerian tai Irakin öljyputkiin ovat kuulemma nostaneet mustan kullan hinnan ennätyskorkealle. Edelleenkään julkisuudessa ei uskalleta puhua siitä todellisesta syystä - tuotantoa ei pystytä enää kauaa lisäämään nostamatta liikaa tuotantokustannuksia.
Peak oiliin liittyvät kirjoitukset ovat kuitenkin lisääntyneet jatkuvasti mediassa. Silti tavallinen kansa ei kiinnitä niihin huomiota, ajattelutapa on odotetunlainen: Öljyvarat ovat ehtymässä, mitä sitten? Ihmiskunta on aina keksinyt korvaavan energiavarannon tai teknologian, jolla jatkuvaa kasvua pystytään ylläpitämään. Käytetään energiansäästölamppuja niin eiköhän tästä selvitä.
Jotenkin se tuntuu olevan vaan niin pirun vaikea ymmärtää, että öljylle ei ole lähellekään saman hintalaatu-suhteen omaavaa korvaavaa ainetta, eikä tule olemaan vielä vuosikymmeniin. Todellisuus tulee iskemään kansaa kovemmin päin näköä kuin Zidane Materazzia Berliinin Olympiastadionilla.
Öljyntuottajamaiden jatkuvasti kasvava sisäinen kysyntä alkaa näkyä yhä voimakkaammin maailman öljynvientitilastoissa. Kuten aikaisemmin viime vuonna kirjoitin, öljyntuottajamaat, kuten Saudi-Arabia, tukevat maan sisäistä kulutusta erilaisin tukiaisin, ja näiden maiden oma sisäinen kysyntä on poikkeuksetta jatkuvassa kasvussa. Jos hallitus päättää alentaa kansalle annettavaa tukea ja nostaa öljyn hintaa, kansa nousee kapinaan, kuten on käynyt useissa maissa jo aikaisemmin. Öljyntuottajamaiden tuotannon kääntyessä laskuun vaikutus näkyy huomattavasti rajummin maan öljynvienissä kuin omassa kulutuksessa. Oma kysyntä tyydytetään ensin, jonka jälkeen vientiin laitetaan mitä jää jäljelle. Tosin nyt esim. Indonesian hallitus vähentää pakon edessä maan sisäisen kulutuksen tukemista, ja bensan hinta tulee nousemaan noin 30 % kansan kapinan uhallakin. Indonesia on muuttunut öljynviejästä öljyntuojamaaksi, ja tukiaisten pitäminen on yksinkertaisesti liian kallista.
Tämän blogientryn kuvaajat ovat TOD:n Oilwatch Monthly April 2008:sta.
Mikä pahinta, öljyvaje iskee ensimmäisenä heikoimpiin eli kehitysmaihin. Mailla kuten Gambialla on jo tällä hetkellä suuria vaikeuksia saada öljyä sen korkean markkinahinnan vuoksi. Rikkaiden länsimaiden, kuten Suomen asukkaat voivat vähentää kulutustaan ns. turhiin hyödykkeisiin, esim. uuteen littutelevisioon, mutta köyhien maiden asukkailla ei ole mitään mistä vähentää. Kurimus pahentuu vain entisestään.
Peak oil -tuomionpäivän siirtymistä tuonnemmaksi edesauttavat Yhdysvaltojen talouden hyytymisen kaltaiset tapahtumat. Jenkkilä on yhä tarpeeksi iso jarruttaakseen koko maailman kysyntää ja talouskasvua, ja täten myös öljyn kysyntä pysyy varmaan nyt ainakin hetken aisoissa. Tosin jo vuosia jatkunut öljyn hinnannousu ei ole pysäyttänyt nousevien suurmaiden, kuten Kiinan, pohjatonta öljynjanoa.
Joka tapauksessa ajat muuttuvat koko ajan mielenkiintoisemmaksi. Onko bloggaaja vai maailma oikeassa, sen näyttävät tulevat vuodet.
