"Kasvavat reservit" ja uudet öljylöydöt

Maailmassa tähän mennessä käytetty öljy pystytään laskemaan hyvin tarkasti. Sitä on käytetty noin 1000 miljardia barrelia.

Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitoksen USGS:n (United States Geological Survey) mukaan maailman öljyreservit ovat 1,7 biljoonaa barrelia - josta puolet on Lähi-idässä - ja löytymätöntä öljyä on 900 miljardia barrelia. Yhteensä käyttämättä olisi siis vielä 2,6 biljoonaa barrelia. ExxonMobil on arvioissaan vielä optimistisempi: 2006 Energy Outlook -raportissaan se arvioi jäljellä olevan vielä 2,2 biljoonaa barrelia, johon on lisätty biljoona barrelia saatavaksi epäkonventionaalisista lähteistä, kuten Kanadan öljyhiekasta.

Öljyoptimistit uskovat Opecin ulkopuoliseen piikkaukseen 2015-2020, Opecin peak oil –arvioiden ollessa noin vuodessa 2025. Pessimistien mielestä maailman todetut ja piilevät, halvan öljyn varat ovat yhteensä biljoona barrelia, ja tuotantohuippu kohdattaisiin vuosien 2005-2011 välillä. Arvioissa on siis melkoisesti heittoa.

Öljy-yhtiöillä on tapana ennemminkin yli- kuin aliarvioida omat öljyreservinsä, sillä yksittäinen yritys ei voi myöntää reserviensä huvenneen enemmän mitä muilla yrityksillä osakurssin romahtamisen pelossa. Tästä on hiljattain saatu myös todisteita: Vuonna 2006 Shell sai 500 miljoonan dollarin sakot reilusti yliarvioidessaan reservinsä; Kuwait on todistetusti yliarvioinut reservinsä 50 %:lla; Saudi-Arabian epäillään yliarvioineen reservinsä 200 miljardilla barrelilla. Jos ihmiset tietäisivät totuuden, seuraisi hetkellinen paniikki ja öljyn hinnan raju nousu. Tätä seuraisi taantuma, kulutuksen väheneminen ja taas hinnan lasku, tilanne joka ei ole minkään osapuolen intresseissä.

Peak oilin vastustajat ja öljy-yhtiöt sekä -maat usein viittaavat koko ajan kasvaviin öljyreserveihinsä kysyttäessä öljyn vähenemisestä, näiden mukana USGS.

Samainen USGS ennusti vuonna 1972, että USA:n öljytuotanto saavuttaisi huippunsa vasta pitkälti 2000-luvulla. Melko hyvin ennustettu, sillä Jenkkien tuotanto oli jo saavuttanut huippunsa 1970. Optimistisia ennusteita viljellään, koska ne näyttävät hyvältä poliitikkojen sekä markkinoiden silmissä.

OPEC-maat tekivät reserveihinsä useita epäilyttäviä lisäyksiä 1980-luvulla. Tämä johtui OPEC-maiden keskinäisestä julistuksesta, jossa säädettiin, että mitä korkeampi jäsenvaltion ilmoittama öljyreservi on, sitä enemmän öljyä maa saa viedä - näin ollen, sitä enemmän tuloja se saa. Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Iran, Irak, Venezuela ja Saudi-Arabia lisäsivät reserveihinsä yhteensä 300 miljardia barrelia. Saudit väittivät reserviensä kasvaneen yhtäkkiä 167 miljardista barrelista 257 miljardiin barreliin! Muu maailma oli ja on niin riippuvainen Opecista, etteivät muiden maiden johtajat ole poliittisista syistä julkisesti epäilleet Opecin ilmoittamia lukuja.

Kuva 1. OPEC:n viiden suuren reservit 1980-2005.

Omaa, tarkkaa arviotani en ole laskenut maailman öljyreserveistä, sillä se vaatisi jo enemmän kuin runsaasti perehtymistä aiheeseen ja öljykenttien yksilölliseen ruotimiseen. Sen sijaan olen päätynyt jäljellä olevan öljyn määrän olevan reilun biljoonan barrelin verran luettuani eri lähteiden arvioita sekä perusteluita, ja näin ollen peak oil tapahtuisi vuosien 2006-2011 välillä. Toki uudet jättilöydöt esim. pohjoisen jäätiköillä tai joku ilmiömäinen teknologinen läpimurto epäkonventionaalisen öljyn hyödyntämisessä muuttaisi tilannetta, mutta tulevien vuosikymmenten vajaukseen niistä ei hyvin todennäköisesti saada pelastajaa.

Maailmassa on 600 öljyaluetta, jotka pystyvät tuottamaan kaupallisesti hyödynnettäviä määriä öljyä ja kaasua. näistä noin 400 on jo löydetty. loput sijaitsevat vaikeasti sijaitsevissa paikoissa, kuten pohjoisella napaseudulla tai syvänmeren alueella kaukana rannikolta. Öljy-yhtiöt ovat turvautuneet niihin vasta hyödynnettyään helposti saatavilla olevan öljyn loppuun.

Entä uudet öljylöydöt? Kuten alustuksen kuvaajasta näkyy, löydöt saavuttivat huippunsa vuonna 1962. Maailmassa käytetään nyt 3 barrelia öljyä yhtä löydettyä barrelia kohti - vielä pessimistisemmät arvioivat lukeman olevan jopa 6 barrelia.

Alustuksessa olleen kuvan pitäisi kertoa kaikki oleellinen, mutta katsastetaan vielä käyttämättä olevia kenttiä ja viimeisimpiä ”suuria” löytöjä.

Chevronin Meksikonlahdesta vuonna 2006 löytämä Jack 2:n raportoitiin olevan 3-15 miljardin barrelin kokoinen. Oletetaan tässä ylioptimisesti, että löytö olisi 15 miljardin barrelin kokoinen. Tällöin peak oil siirtyisi vajaan neljä kuukautta eteenpäin. Ottaen huomioon kulutuksen jatkuvan kasvun, Jack 2:n käyttöönottoon kuluvan ajan sekä sen porauksen hinnakkuuden, löytö ei pidentäisi öljyhuippua edes tätä vertaa.

Kanadassa on suurissa määrin epäkonventionaalista (vaikeasti kaivettavaa, kallista, energiaa kuluttavaa) öljyä, öljyhiekkaa. Konventionaalisesta öljystä, mitä löytyy esim. Lähi-idästä, saadaan 30 energiayksikköä yhtä kulutettua yksikköä kohti, mutta öljyhiekalla sama suhde on 1,5:1. Toisin sanottuna: öljyhiekan hyödyntäminen vaatii 20 kertaa enemmän energiaa kuin helpoista lähteistä saatava öljy. Mistä saada tähän rahat? Kysymys on melko toisarvoinen, sillä Kanadan kenttien tuotannon ennustetaan nousevan “huimaan” 2,2 miljoonaan barreliin per päivä vuoteen 2015 mennessä - määrään, mikä on säälittävä luikaus verrattuna maailman käyttämään 85 miljoonaan barreliin päivässä (ennuste vuodelle 2020 on 120 milj. barrelia). Samat ongelmat ovat Länsi-Amerikasta löytyvällä liuskeöljyllä.

Alaskasta arvioidaan löytyvän 10 miljardia barrelia öljyä - sama määrä, mitä Yhdysvallat kuluttaa reilussa vuodessa. Ja kuten kaikissa öljynporausprojekteissa, menee noin 10 vuotta ennen kuin Alaskassa edes voidaan aloittaa poraus.

Maailman suurin energiasyöppö Yhdysvallat tyydyttää energiantarvettaan etsimällä lisää energialähteitä – ei tehostamalla nykyisiä toimintatapojaan. Tulevaisuudessa öljyn saaminen vaatii lisää sotia - Jenkithän ovat jo aloittaneet projektinsa Lähi-idässä, seuraavana “terrorismin vastaisessa sodassa” uhrina on lienee Iran. Ja sota se vasta öljyä syökin: Pentagon raportoi, että 1990 Persianlahden sodassa yksi mies kulutti keskimäärin 4 gallonaa polttoainetta per päivä. 2006 sama luku Afganistanissa oli 16 gallonaa eli 61 litraa (1 US-gallona = 3,8 l).