Peak Oiliin sijoittaminen

Peak oil ja siitä rahallisesti hyötyminen/omaisuuden suojaaminen on todennäköisesti vaikeampaa mitä ensi alkuun luulisi. Jo sen tarkemman ajankohdan ennustaminen on erittäin vaikeaa, puhumattakaan seurauksista: ajautuuko maailmantalous deflaation, inflaation vai staglaation kouriin; nähdäänkö lisää sotia luonnon resursseista; miten ilmastonmuutos vaikuttaa tähän kaikkeen. Muutamia spekulaatioita heitän kuitenkin tässä ilmoille - näitä sijoituksia miettiessä siis oletan, että peak oil on käsillä lähitulevaisuudessa (viiden vuoden sisällä).

Kiinteä omaisuus

Asuntoon ja maahan sijoittaminen on tässä vaiheessa ehkä varmin sijoituskohde. Niitä tarvitaan aina (joten niillä pysyy myös jonkinlainen arvo), vaikka maailman tilanne romahtaisi kuinka pahasti. Todennäköisesti asunnot kaupunkien keskustoissa säilyttävät arvonsa parhaiten: niiden lähellä on usein työpaikkoja, kauppoja, sekä julkinen liikenne, eikä siis tarvetta omalle autolle. Yksittäinen ihminen ei myöskään kuluta kerrostalossa niin paljon energiaa mitä esimerkiksi suuressa maalaistalossa. Tosin kämppä maalla mahdollistaa omavaraisen viljelyn, jos joku nyt haluaa heittäytyä hc-peak oilistiksi ja odottaa maailmanloppua.

Asuntoon sijoittaessa täytyy kuitenkin muistaa, että mikäli pahimmat skenaariot toteutuvat, myös korot lähtevät hurjaan nousuun ja pahin tilanne yksityishenkilölle on olla suurissa veloissa. Kehottaisin siis välttämään suurehkoja asuntolainoja, jos vain mahdollista.

Raaka-aineet

Raaka-aineisiin sijoittaminen on ollut pitkässä juoksussa selvästi osakkeisiin sijoittamista kannattamattomampaa. Mutta kuten viime vuosina on nähty, useiden raaka-aineiden hinnat ovat kohonneet useita satoja prosentteja, öljy hyvänä esimerkkinä. Periaatteessa näin pitäisi käydä myös jatkossa, sillä polttoaineet ja energia kallistuvat ja raaka-aineet vähenevät koko ajan äärelliseltä maapallolta. Mutta eri asia on ennustaa miten käy raaka-aineiden kysynnälle? Nykyisessä korkeasuhdanteessa on helppo ennustaa niiden käytön jatkuvasti lisääntyvän, mutta mahdollinen useamman vuoden maailmanlaajuinen lama luonnollisesti vähentäisi kysyntää merkittävästi. Sama koskee tietysti myös öljyä. Kunhan totuus peak oilista leviää laajemmalti, öljyn hinta varmasti pompsahtaa, mutta samalla on todella vaikea ennustaa kuinka korkealle tai kuinka pitkäksi aikaa. On syytä muistaa, että öljyn tuottajatkaan eivät hyödy huippukorkeasta öljyn hinnasta, sillä tämä alentaa kysyntää hidastamalla talouden vauhtia.

Joka tapauksessa raaka-aineisiin on helpointa sijoittaa jenkkipörssien open end -sertifikaattien tai ETF:ien kautta - esim. AMEX:ssa United States Oil (USO) seurailee öljyn hintaa front-month futuureissa ja Oil Services HOLDRs (OIH) seuraa öljypalvelusektorin osakekursseja. Mitä nyt olen keskustelupalstoilta vilkaissut niin noiden ETF:ien kanssa kannattaa olla varovainen ja tietää mihin on sijoittamassa. Edellä mainittu USO esimerkiksi on saanut monet sijoittajat repimään kalsarinsa kun kyseinen ETF ei ole seurannutkaan suoraan öljyn hintaa eri markkinatilanteissa.

Yksi mielenkiintoinen raaka-aine on kulta, sillä se on säilyttänyt arvonsa vuosisatojen saatossa. En kyllä osaa sanoa juuta enkä jaata siitä mihin sen hinta on menossa tai tuleeko se säilyttämään arvonsa myös tulevaisuudessa, mutta joka tapauksessa sen arvo on ollut jo kauemmin nosteessa mm. kiinalaisten sijoittajien avustuksella, heidän pitäen sitä turvasatamanaan.

Osakkeet

Osakekurssit tulevat laskemaan varmasti - maailmankauppa yksinkertaisesti kärsii liikaa nousevista kuljetuskustannuksista ja peak oilin muista seurauksista. Eri asia sitten on, miten öljyhuipusta "hyötyvien", esim. kaivosyhtiöiden, energia-alan yhtiöiden tai puhtaisiin energialähteisiin panostavien yritysten osakkeiden käy, sillä nähdäkseni niiden suunta riippuu pitkälti maailmantalouden romahduksen suuruudesta. Järjellä ajateltuna esim. vaihtoehtoisiin energialähteisiin sijoittaminen olisi hieno vaihtoehto jos kerran öljy on loppumassa, mutta taas pitää ottaa huomioon maailmankaupan tuleva hyytyminen, yleisen hintatason (todennäköinen) nousu sekä kyseisten firmojen tämänhetkinen arvostustaso.

Yksi mielenkiintoinen pörssipelailun muoto on niillä arvopapereilla pelaaminen, joiden arvo nousee pörssin laskiessa, eli ns. Bear Market -paperit. Tällainen kohde on esim. Tukholman pörssistä löytyvä XACT Bear ETF, joka nousee 1,5 % kun Ruotsin Large-Cap-indeksi OMXS30 laskee 1 %. Täytynee etsiä kyseisen tapaisia sijoituskohteita lisää ja tutustua asiaan paremmin paremmalla ajalla.

Indeksilainat

Indeksilaina on hyvä turva silloin, jos olet erittäin epäileväinen pörssin suoriutumisesta seuraavina vuosina, mutta et halua kuitenkaan missata sen tarjoamaa mahdollista arvonnousua. Sijoitus on pääomasuojattu, eli sijoittaja saa määräajan päättyessä takaisin sijoittamansa pääoman, vaikka osakkeet laskisivat kuinka paljon, diskontattuna nykyarvoon. Pörssin noustessa myös indeksin arvo nousee. Itse pidän kyllä indeksilainoja pääosin kusetuksena niiden monimutkaisen kustannusrakenteen takia, ja niitä selaillessa kannattaakin tutustua tarkasti kyseisen lainan toimintalogiikkaan, sillä eri pankkien tarjoamilla vaihtoehdoilla voi olla suuriakin eroja esim. emissiokurssin ja tuottokertoimen suhteen. Mutta oikean paperin löytyessä indeksilaina on kyllä varteenotettava vaihtoehto, mikäli näet tulevien vuosien osakemarkkinat erittäin epävarmoina.

Muut sijoitukset

Muita mahdollisia "sijoituskohteita" ovat esimerkiksi oikea työpaikka, joka on mahdollisimman riippumaton halvasta öljystä, sekä vähäkulutuksinen auto. Henkilökohtaisesti aion sijoittaa itseeni: kannattaa vielä nauttia materiaalisesta maailmasta kun se on mahdollista :) Tulevaisuudessa esim. matkustaminen tulee todennäköisesti ainakin hetkellisesti olemaan huomattavasti kalliimpaa mitä nyt. Ei ehkä maailman kohtalon kannalta paras ajattelutapa, mutta minkäs teet, ihminen on itsekäs eläin. Ja muutenkin, loppupeleissä jos kaikki ihmiset tiedostaisivat samat asiat peak oilista mitä minä, tulevaan valmistautuminen olisi jo aloitettu ajat sitten.

Jotta saadaan aiheeseen hieman lisää mielenkiintoa, keräilin tässä pienen mielikuvituksellisen sijoitussalkun. Toki oikeassa elämässä hajauttaisin sijoitukset ajallisesti enkä lähtisi näin riskipitoisella salkulle liikkeelle, mutta näitä mielikuvituseuroja voi onneksi tuhlata miten sattuu. Pistetään peliin 100 000 euroa, jotka "sijoitan" jenkkipörssiin seuraavasti, kohteina 10 mielenkiintoista ETF:ää:

10000 e Oil Services HOLDRs (OIH)
10000 e United States Oil (USO)

10000 e PowerShares WilderHill Clean Energy (PBW)
10000 e Market Vectors—Global Nuclear Energy ETF (NLR)
10000 e Energy Select Sector SPDR (XLE)

10000 e iShares S&P Global Materials (MXI)
10000 e SPDR S&P Metals & Mining (XME)
10000 e iShares COMEX Gold Trust (IAU)

10000 e PowerShares Water Resources (PHO)
10000 e PowerShares DB Agriculture (DBA)

Kohteet on valittu pikaisen vertailun tuloksena, joten sen kummemmin en pysty niitä suosittelemaan. Nimet kuvaavat melko hyvin niiden sisältöä. Vertailuindekseiksi valittakoon OMX Helsinki 25, S&P 500 sekä 4%:n korkotili.

Koska ollaan näin lähellä vuoden vaihdetta, aloittetakoon kisa indeksejä vastaan 1.1.2008. Yritän seurailla näitä "sijoituksia" vähintään kerran vuodessa - tai ehkä en palaa asiaan enää koskaan, katsotaan miten käy.

Tämän hetkinen ongelmatilanne tiivistettynä

• Öljyä on jäljellä vielä reilusti, mutta halpa öljy on öljyhuipun partaalla. Öljyn pumppaaminen ja jalostaminen muuttuvat koko ajan kalliimmaksi.
• Suurimmat reservit ovat Lähi-idässä – alueella, joka on erittäin epävakaa.
• Kuljetuksiin (autot, laivat, lentokoneet) ei ole lähelläkään valmista öljyn korvaavaa polttoainetta.
  

Muita tulevaisuudessa kohdattavia ongelmia:

• Nykyiset rahoitusmarkkinat perustuvat velkaan: maailmantalouden oletetaan kasvavan äärettömiin asti. Jos kasvu loppuu energiakriisin myötä, nykyinen rahoitussysteemi on vakavissa ongelmissa.
• USA:n maksutase: kuvaaja.
• Viljelymaasta ja makeasta vedestä käydään yhä kovempaa kilpailua.
• Monia mineraaleja on yhä vaikeampi louhia. Kustannukset nousevat lisääntyvän polttoaineen tarpeen ja työn myötä.
• Ilmastonmuutos.

Paras vaihtoehtoinen energialähde: tehokkuus

Helpoin, ja samalla luultavasti halvin tapa säästää energiaa tällä hetkellä on tehostaa sen kulutusta. Arvioiden mukaan jopa pienillä investoinneilla Kiinan kaltaiset kehittyvät taloudet pystyvät vähentämään energiankulutustaan lähemmäs 20 %. Samaa tehokkuuden mantraa toistavat alan ammattilaiset ympäri maailmaa. Helsingin Energian toimitusjohtaja Seppo Ruohonen kommentoi tehokkuudesta 30.8.2007 Tekniikka&Taloudessa:

“Olemme tehneet energiaa yli 90 prosentin hyötysuhteella vuosikymmeniä, kun maailmalla muut yltävät 30-50 prosenttiin. Yhdistetty tuotanto on luontoystävällistä polttoaineesta riippumatta. Tekniikkavalinnat kuten lämmön- ja sähkön yhteistuotanto ovat jopa tärkeämpiä kuin polttoainevalinnat ilmastonmuutoksen torjunnassa.”

ABB:n teknologiakohtaja Peter Terwiesch jatkaa:

“Monilla toimialoilla 20 prosentin vähennys energiakuluissa vastaa 10 prosentin kasvua myynnissä.”

Kokonaishäviöt sähkön arvoketjussa nousevat pahimmillaan peräti 80 prosenttiin. Korkealaatuisilla laitteilla pystytään kokonaishäviö vähentämään noin puoleen, esim. taajuusmuuttajilla ja automaatiolla.

Huomattavia energiasäästöjä voitaisiin tehdä myös suunnittelemalla energiapihejä taloja. Energiaa säästyisi huomattavasti ratkaisuilla, jotka lisäävät rakennuskustannuksia vain 2-3 prosenttia. Tämä summa tulisi nykyisellä energian hinnalla takaisin viidessä vuodessa. Tekniikka tähän on olemassa, mutta ongelmana Suomessa ja muualla on mm. löysät normit. Normit eivät saa aiheuttaa ongelmia rakentajille: rakennusyhtiöt valittavat, että ne eivät pysty tiukkoihin vaatimuksiin. Pykälät laahavat jäljessä.

Lisäksi, tämän hetken tilanteen paradoksi on, että kun säästämme energiaa, itse asiassa vain pahennamme tilannetta. Otetaan esimerkki:

Tehostat kämppäsi energiatehokkuutta uusilla lampuilla, ikkunatiivisteillä ja käyttämällä sähkölaitteita entistä vähemmän. Sähkölaskusi tippuu tuhannesta eurosta 500 euroon. Mutta mitä teet säästetyllä 500 eurolla? Todennäköisesti kulutat sen muihin hyödykkeisiin tai sijoitat sen, esim. pankkitilille. Ensinnäkin, ostit mitä hyödykkeitä tahansa, niiden valmistamiseen on käytetty öljyä - ja kasvatit juuri tämän hyödykkeen kysyntää 500 eurolla. Jos taas laitat 500 euroa pankkitilillesi, pankki lainaa sen eteenpäin 6-12 suurempana summana, joka taas suurelta osin tullaan kuluttamaan ostamiseen, rakentamiseen tai kuljetukseen käyttäen fossiilisia polttoaineita. Mitä tehokkaammaksi maailmantalous muuttuu, sen enemmän se voi sijoittaa kasvamiseen.

Näin siis tapahtuu tällä hetkellä. Toki tulevaisuudessa energian kallistuessa tehokkuutta on PAKKO parantaa, ja sen parantamiseen menee juuri säästetty 500 euroa. Vaihtoehtona on kuluttaa energiaa vanhaan malliin ja maksaa vielä enemmän. Maailma ei kuitenkaan ole vielä tässä tilanteessa: tarvitaan todella korkeaa öljyn hintaa (reilusti yli 100 dollaria barrelilta), jotta maailma havahtuu 70-luvun tavoin todellisiin tehokkuudenparantamistalkoisiin. Ylen teksti-tv:ssä oli 4.9.2007 uutinen, jossa Ajoneuvohallintokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan keskimäärin vasta 2,23 euron suuruinen bensiinin litrahinta vähentäisi suomalaisten ajokilometrejä. Lisäksi reilu kolmannes vastaajista ilmoitti, ettei mikään hinta vähentäisi ajettuja kilometrejä. Odottaisin, että kilometrit vähenisivät jo ennen 2,23 euron merkkipaalua, mutta joka tapauksessa raja olisi jossain kahden euron tuntumassa. Tämä taas vaatisi (muistaakseni) 150 dollarin barrelihintaa. Kysyntä ei ole joustavaa.

Energiatehokkuus tulee lisääntymään pakon edessä rajusti tulevana vuosikymmenenä, sillä se on yksittäisistä keinoista paras “vaihtoehtoinen energianlähde”. Monet yritykset ovat tämän jo tajunneet nousevan energianhinnan myötä ja tehostaneet toimintaansa. Mutta Kiinan ja vastaavien maiden hiilivoimaloiden hillitsemiseen tarvittaisiin maailmanlaajuista, toimivaa päästökauppaa, mitä ei ole näillä näkymin näköpiirissä vielä aikoihin. Toki myös hiilivoimaloiden tekniikkaa kehitetään koko ajan ympäristöystävällisemmäksi. Onneksi - ainakin oman näkemykseni mukaan - autojen suhteen ei ole polttoainevaihtoehtoja, ja nouseva bensan sekä dieselin hinta pakottaa myös ne kiinalaiset hillitsemään kulutetun polttoaineen ja päästöjen määrää, Hummereilla ajelevista Jenkeistä puhumattakaan. Verojen nosto ei ole ratkaisu pidemmällä aikavälillä, sillä jos esim. Suomi tiukentaisi energiaverotustaan, kärsijänä olisivat yritykset: korkeat energiakustannukset heijastuisivat tuotantoon, palveluihin, kulutukseen ja kilpailukykyyn. Nyt Suomessa autoverotus on uusiutumassa hiilidioksidipäästöihin pohjautuvaksi, mikä on sentään parempi ratkaisu kuin suora verotus energianhinnan suhteen.

Tulevaisuuden autot

Nykytekniikka riittäisi tehostamaan huomattavasti liikenteessä olevien autojen polttoaineenkulutusta. Mutta kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, emme elä täydellisessä maailmassa, ja autokannan uusiutuminen vihreämpiin vaihtoehtoihin vie vuosikymmeniä. Alla kuitenkin muutama sananen parista vaihtoehdosta, hybridistä ja sähköautosta, joiden näen olevan lähitulevaisuuden vaihtoehtoja perinteiselle bensalla käyvälle polttomoottoriautolle. Vaihtoehtojen on kuitenkin turha odottaa yleistyvän ennen bensan pysyvää korkeaa hintaa.

Hybridi

Koko maailman autokannan uusiminen hybrideillä lähitulevaisuudessa on mahdotonta. Hybridiauton tuottaminen kuluttaa energiaa 27-54 öljybarrelin verran. 700 miljoonan auton valmistaminen korvaamaan nykyiset autot vaatisi 18-36 miljardia barrelia öljyä, mikä on maailman 6-12 kuukauden kulutus.

Näen silti hybridiautoissa yhden tulevan energiatalouden suurimmista mahdollisuuksista. 3-4 litraa satasella kuluttavilla hybrideillä säästettäisiin jo järkyttävät määrät öljyä, mikäli autokanta saataisiin uudistettua riittävän nopeaan tahtiin (alle viiden litran kulutukseen pääsevät nykyään jo “normaalitkin” autot). Hybridit voitaisiin myös muuntaa polttamaan maakaasua, etaania ja metaania - tai jopa vetyä. Hybridiautoihin siirtyminen ei tule olemaan kuitenkaan helppoa: Kiinaan ja muihin kehittyville markkinoille myydään lähinnä 80-90 -lukujen automalleja, joita on hyvin edullista tuottaa jo valmiina olevista tuotantolinjoista.

Myös Yhdysvalloissa tehokkaampia autoja on vaikea tuoda markkinoille niin kauan kun bensan hinta pysyy aisoissa. Japanilaisilla valmistajilla on jo niin pitkä etumatka yhdysvaltalaisiin kilpailijoihinsa tehokkaiden autojen kehittäjinä, että bensan hinnan raju nousu ja pienempien sekä tehokkaampien autojen yleistyessä Yhdysvaltojen autoteollisuuden nykyiset ongelmat vain pahentuisivat. Onkin Yhdysvaltojen hallituksen ja autonvalmistajien edun mukaista, että öljyn hinta pysyy tarpeeksi matalana mahdollisimman pitkään. Voihan tietysti olla, että jenkkiläisilläkin autonvalmistajilla on jo huomattavasti nykyisiä tehokkaampia automalleja kehitettynä; näitä malleja tuodaan markkinoille kuitenkin vasta, kun bensan hinta on kuluttajille liian korkea.

Sähköauto

Sähköautojen suurin ongelma on ollut akkuteknologia. 57 litran bensatankki sisältää saman energian mitä 15 tonnia painava lyijyakku. Akuilla tulee myös ongelmia kylmässä säässä, kapasiteetti on rajallinen ja ne pitää vaihtaa muutaman vuoden välein. Nykyiset kehittyneimmät sähkömoottorit ovat kuitenkin yhtä pieniä kuin polttomoottorit: esim. Tesla Roadsterin, joka kiihtyy nollasta sataan neljässä sekunnissa, moottori on vesimelonin kokoinen ja painaa 33 kg. Lisäksi sähköautoissa on huomattavasti vähemmän liikkuvia osia kuin polttomoottoriautoissa (huoltokustannukset vähenevät), ne ovat suhteellisen edullisia sekä niiden energiankulutuksen hyötysuhde on yli 90 % bensiinimoottorissa sen ollessa parhaimmillaan 30 % (lähde). (Litium)Akkuteknologia lisäksi kehittyy yhä nopeasti lähinnä kännyköiden ja kannettavien tietokoneiden tuotekehitystyön ansioista. Hinnoista: Eräs kiinalainen autoteollisuusyritys suunnittelee tuovansa 20000 euron sähkö-Sedanin markkinoille vuonna 2009, ja myös muita yrittäjiä on markkinoilla.

Sähköautojen kanssa on kuitenkin sama ongelma kuin hybrideissä: autokannan uusimisessa menee vuosikummeniä. Satojen miljoonien uusien autojen valmistukseen tarvittaisiin huomattavan öljymäärän lisäksi myös runsaasti makeaa vettä, josta tulee tulevaisuudessa pulaa. Näkisin sähköautossa kuitenkin hybridiautojen tapaan kovasti potentiaalia: sähkönjakeluverkko on valmiina (töpseli vain pistorasiaan), eikä vedyn tapaista jakeluverkkoa tarvita. Tosin myöskään sähköautoa ei saada massatuotantoon tarpeeksi ajoissa peak oilia siirtämään, mutta ehdottomasti se on mahdollisuus lähitulevaisuudessa, kunhan akut kehittyvät ja auton toimintasäde laajenee. Dokumenttia aiheesta tarjoaa “Who killed the elecric car”, joka on ihan katsomisen arvoinen pätkä.

Vaihtoehdot

Maailman historiassa edelliset energialähteiden vaihdokset olivat asteittaisia (puu -> kivihiili -> öljy). Maailma siirtyi uuteen energiantuotantomuotoon, kun se muuttui taloudellisesti kannattavaksi. Tämän hetken maailman asukkailla on tähän kuitenkin matkaa: öljy, maakaasu ja kivihiili ovat ylivertaisia muihin energiantuotantomuotoihin verrattuna.

Tuleva öljyn korkea hinta pistää maailman etsimään vaihtoehtoisia tapoja tuottaa energiaa. Mutta ensinnäkin, tällä hetkellä maailmassa ei ole yhtään valmista energialähdettä, joka olisi öljyn veroinen tiiviydessä, siirrettävyydessä tai tehokkuudessa (energy return on energy invested, EROEI). Ja vaikka sellainen energiamuoto löytyisikin, maailma investoisi siihen suuressa mittakaavassa vasta kun on liian myöhäistä.

Suurin osa vaihtoehtoisista energialähteistä perustuu uudenaikaiseen teknologiaan, eli niiden valmistamiseen tarvitaan yleensä hopeaa, kuparia sekä platinaa (samoin ydinvoimassa käytettävä uraani). Metallit löydetään, louhitaan, siirretään ja muotoillaan öljyllä käyvien koneiden avulla. Richard J. Barnet kertoo kirjassaan The Lean Years: Politics of Scarcity:

“To produce a ton of copper requires 112 million BTU’s or the equivalent of 17.8 barrels of oil (1 BTU = n. 1000J, 1 bbl = 159 l). The energy cost component of aluminum is twenty times higher.”

Sama energiakulutuksen periaate pätee biopolttoaineiden kasvatuksessa.

Kun vaihtoehtoenergiat maksavat tällä hetkellä 2-5 öljyn hinnasta, ei ole mitään järkeä tuhlata resursseja niihin; onhan meillä halpaa ja helppoa öljyä. Ja vaikka vaihtoehtoihin alettaisiin panostaa saman tien suuressa mittakaavassa, siirtymäaika öljystä olisi useita vuosikymmeniä - puhumattakaan tähän tarvittavasta rahamäärästä, jota ei ole siinä vaiheessa ainakaan enempää, kun öljyn hinta on kohonnut pysyvästi 200-300 dollariin barrelilta. Ei tarvita Derrickiä tai edes Kettua tajuamaan mitä tämä tekee täysin öljyriippuvaiselle maapallolle sekä hyödykkeiden hinnoille.

Tiivistettynä: Meillä ei ole SUUREN mittakaavan vaihtoehtoa öljylle, eikä edes motivaatiota sellaisen löytymiselle ennen kuin öljyn hinta on huippukorkealla; kun näin tapahtuu, maailmantalous kärsii niin pahasti ettei varoja riitä vaihtoehtoenergioihin panostamiseen; monet luonnonmateriaalit, joita tarvitaan vaihtoehtoenergialähteiden valmistamiseen (silikoni, kupari, platina, hopea) ovat jo nyt vähissä, josta syystä näistä resursseista tullaan käymään verisiäkin taisteluita eri maiden kesken. Näiden resurssien käyttö uuden energian luomiseen suurissa määrin jäädyttäisi taas muita talouden osa-alueita (esim. tietotekniikka- ja autoteollisuus).

Hallitukset ja media eivät voi kertoa ongelmasta, koska se laukaisisi maailmanlaajuisen paniikin. On myös otettava huomioon vaikutukset auto- ja lentokoneteollisuuteen. Joka kuudes työpaikka Yhdysvalloissa on suorasti tai epäsuorasti riippuvainen uusien autojen tuotannosta, ja lentokoneteollisuus luo 9 % maailman BKT:stä (lähde).

Maakaasu

Maakaasua voidaan hyödyntää erinäisillä tekniikoilla öljyn korvaamisessa, mutta tekniikka ei ole vielä tarpeeksi valmista suuren mittakaavan infrastruktuurin rakentamiseen. Kaasuun on muutenkaan turha asettaa liikaa toiveita, sillä jopa öljyoptimistit ovat lähes yhtä mieltä siitä, että maakaasu saavuttaa huippunsa 7-15 vuotta öljyn jälkeen. Maakaasun käyttö auttaa siis siirtymävaiheessa öljystä tulevaan energialähteeseen, onhan sen osuus käytettävistä energialähteistä koko ajan kasvava, mutta pysyvää ratkaisua maakaasu ei tarjoa.

Aurinko, tuuli ja geoterminen

Yksi litra bensaa vastaa yli 130 tuntia ihmisen työtä. Entäpä tuuli? Vaatisi kaikki Kalifornian (osavaltion, joka on Yhdysvaltojen edistyksellisin energiansäästäjä) 13000 tuuliturbiinia 100 %:n hyötysuhteella (normaali hyötysuhde on 30 %), jotta ne tuottaisivat saman energiamäärän mitä yksi 555-megawattinen kaasuvoimala. Sama puute on aurinkoenergialla: vuonna 2004 kaikki maailmassa olleet aurinkopaneelit tuottaisivat saman määrän energiaa mitä kaksi hiilivoimalaa - ja tämä on oletettu 100 %:n hyötysuhteella, kun aurinkopaneelit toimivat tällä hetkellä 20 %:n kapasiteetilla. Toinen esimerkki: veisi 220 000 neliökilometriä aurinkopaneeleita antaa energiaa koko maailmalle: tällä hetkellä tuo luku on “lähes” samalla tasolla, 10 neliökilometriä. Lisäksi, koska tuulen ja auringon energian riippuu täysin säästä, ne vaativat vaihtoehtoisen energialähteen, eli öljypumpun tai kaasu-, tai hiilivoimalan, jonka on tarjottava 60-80 % tarvittavasta energiasta.

Öljy hallitsee 38 % maailman energiamarkkinoista; Kivihiili 26 %, maakaasu 23 %, vesivoima 6 %, ydinvoima 6 %, muut 1 %. Kaksi kolmasosaa tästä öljystä käytetään kuljettamiseen. Yli 90 % kuljetuksistamme käyttää öljyä (bensaa, dieseliä tai kerosiinia), lähes kaikki kuljetukset ovat riippuvaisia halvasta öljystä. Miten nämä autot, laivat ja lentokoneet voi korvata aurinkoenergialla tai tuulivoimalla? Niiden tuottaman energian avulla voidaan erottaa vetyä vedestä elektrolyysin avulla. Miten vetyä voitaisiin sitten hyödyntää suuressa mittakaavassa ajokaluston polttoaineena? Ensinnäkin tarvittaisiin triljoonia dollareita autojen, laivojen ja lentokoneiden rakentamiseen; toiseksi, tarvittaisiin tuhansia öljyllä käyviä tehtaita, jotta saavutettaisiin kohta yksi; kolmanneksi, järjettömän kallis jakoverkosto ensimmäiseen kohtaan; neljänneksi, järkyttävät määrät platinaa, hopeaa, kuparia, sekä muita raaka-aineita. Helppoa, eikö totta? Kaiken muun hyvän lisäksi elektrolyysi kuluttaa enemmän energiaa mitä siitä saadaan irti.

Vesivoimaa ja geotermisesti tuotettua energiaa on saatavilla vain hyvin rajoitetuissa paikoissa, ja ne paikat on jo suurilta osin hyödynnetty.

Vaihtoehtoiset energiat voivat toki lisääntyä ja varmasti lisääntyvätkin, mutta ne eivät pitkään aikaan kykene tuottamaan muutamia prosentteja enempää maailman energiasta, puhumattakaan oikeasti merkittävistä määristä. Auringossa ja tuulessa piilee järkyttävä potentiaali, mutta jopa yltiöoptimististen arvioiden mukaan niitä päästään hyödyntämään suuressa mittakaavassa vasta vuoden 2050 paikkeilla.

On myös syytä muistaa, että suuret öljy-yhtiöt ovat vahvasti mukana “vihreitä” energialähteitä kehittelevissä yrityksissä. Öljy-yhtiöiden motivaatiot voidaan aina kyseenalaistaa: onko niiden tarkoituksena oikeasti löytää energiamuoto öljyn tilalle, niiden ydinbisneksen tilalle, vai ylläpitää kulissia suurelle yleisölle ja hallita energiamuotojen kehittelyä?

Vetytalous

Vetytaloudesta on puhuttu jo vuosikymmenten ajan. Täydellisessä maailmassa ihmiset saisivat tarvittavan energian vedystä: sitä voitaisiin tuottaa mistä tahansa energialähteestä ja käyttää missä tahansa. Käytössä olisi vetypolttokenno, jossa vety ja happi yhtyvät tuottaen sähkövirtaa. Kennot eivät ole äänekkäitä eivätkä ne tuota vesihöyryä vaarallisempia päästöjä. Kennoista voitaisiin lisäksi tehdä kaiken kokoisia, ja näin niitä voitaisiin käyttää voimanlähteenä matkapuhelimista toimistorakennuksiin. Laajojen putkistojen sijaan käytössä olisi itsenäisiä lähteitä.

Mielikuva vetytaloudesta on hieno, mutta todellisuus on täysin toinen.

Ensinnäkin, polttokennot ovat huomattavasti kalliimpia kuin polttomoottorit. Vetykenno maksoi vuonna 2003 keskimäärin miljoona dollaria, eikä hinta ole pahemmin tippunut muutamassa vuodessa. Jos yksi auto maksaa miljoonan, edes kymmenesosan korvaaminen nykyisistä maailman lähes miljardista autosta tulisi tähtitieteellisen kalliiksi. Tähän kun lisätään lentokoneet, laivat,…ei hyvää päivää. Lisäksi, juuri ja juuri henkilöauton takakonttiin mahtuva suuri polttoainesäiliö mahdollistaisi alle 320 kilometrin toimintasäteen. Polttomoottoriautojen toimintasäde on 480-645 kilometriä.

Kennojen katalyyttimateriaaliksi on löydettävä jotain platinaa halvempaa ennen kuin autojen massatuotanto voidaan aloittaa. Yhden polttokennon valmistaminen vaatii 20-50 grammaa platinaa. Jos maailman bensalla käyvistä autoista korvattaisiin neljäsosa vetyautoilla, platinaa kuluisi 4,2-10,5 miljardia grammaa. Tällä hetkellä platinaa tuotetaan 240 miljoonaa grammaa vuodessa, josta suurin osa käytetään erittäin tärkeisiin teollisiin prosesseihin.

Vetyä ei myydä missään. Pelkästään Yhdysvaltojen kaasuputkiston muuttaminen vedylle sopivaksi maksaisi 200 triljoonaa dollaria. On myös huomioitava, että puhdasta vetyä ei löydy luonnosta, vaan sitä on tuotettava. Vedyn tuottamiseen tarvittavat aurinkopaneelit maksaisivat 40 triljoonaa dollaria. Näin siis pelkästään Yhdysvalloissa.

Lisäksi vety on maailman pienin alkuaine. Sen säilöminen ja siirtäminen on erittäin vaikeaa.

Vetytalous on ihan kiva idea, mutta sitä eteenpäin ajavat viherpiipertäjät eivät tajua yksinkertaisia talouden realiteetteja: teknologia on aivan liian keskeneräinen käytettäväksi moneen vuosikymmeneen. Näiltä tahoilta saa usein kuulla sananparren ”kyllä se teknologia kehittyy nopeasti”. No eipä ole kehittynyt. Tähän fantasiamaailman on aika heikkoa perustaa maailman energiatulevaisuutta. Jo pelkkä maalaisjärki riittää veivaamaan vetyautojen aikakauden pitkälle tulevaisuuteen. Autojen hinta pitäisi saada lähemmäs 50 kertaa halvemmaksi mitä nyt, ja jakeluverkoston rakentamiseen menisi uskomattomia määriä rahaa. Itse en ainakaan hankkisi vetyautoja, ennen kuin vetypolttoasemia olisi vähintään viidesosa nykyisistä, bensaa tarjoavista asemista. Luulenpa, että polttokennot ovat öljy-yhtiöille ja valtioiden päämiehille (mukaan lukien G.W. Bush) vain imagovaltteja. Kansalle annetaan ruusuinen kuva tulevaisuuden puhtaista, lähes ilmaiseksi kulkevista autoista, ja todellinen ongelma öljyllä kulkevista kulkuvälineistä lakaistaan maton alle.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vedystä kannattaisi luopua tulevaisuuden energiatuotannon lähteenä - mutta öljyn korvaajaksi siitä ei vielä ole.

Ydinvoima

Ydinvoima vaatii uraania. Uraania on jäljellä joidenkin arvioiden mukaan vain 27 miljoonaa tonnia, kun vuosikulutus on vajaa tonni. Uraani on kuitenkin yksi maailman yleisimmistä mineraaleista, ja arviot sen määrästä vaihtelevat - edellä esitettyyn 27 miljoonaan on siis syytä suhtautua skeptisesti. Uraanin hinta on myös noussut viime aikoina räjähdysmäisesti, ja sen kaivaminen vaikeammastakin paikoista on tullut kannattavaksi. Lisäksi, raakauraanin hinta on vain noin 2 % ydinsähkön hinnasta, joten uraanin kymmenkertainenkin hinnan nousu nostaisi ydinsähkön hintaa vain 20 prosenttia.

Ydinvoima ei kuitenkaan voida käyttää kuljetuksissa, pl. sukellusveneet tai isommat laivat, joten sitä voitaisiin hyödyntää lähinnä vain sähköntuotannossa.

Ydinvoimaloiden rakentaminen poikkeaa suuresti normaalin hiilivoimalan rakentamisesta kustannusten suhteen: esim. Suomeen rakenteilla oleva Olkiluoto-3 maksaa lähes neljä miljardia euroa. Korvataksemme tällä hetkellä käyttämämme öljyenergia ydinvoimalla, tarvitsisimme siihen 10000 suurinta ydinvoimalaa. Ei mitään halpaa puuhaa, puhumattakaan vanhojen laitosten sekä ydinjätteen hävittämisestä. Ongelmia tuottaa myös saada kaikki öljy näiden tuhansien reaktoreiden rakentamiseen rakennusprojektin kestäessä usein noin 10 vuotta.

Ydinjätteiden hävittäminen sekä voimaloiden turvallisuus on hyvin hoidettu kehittyneissä maissa, mutta miten on asian laita kehitysmaissa? Jos/kun öljy tästä vähenee, ei länsimaillakaan ole liikaa varoja valvoa voimaloita, saati sitten kehitysmailla.

Maailman suurvallat ovat kuitenkin havahtuneet ydinvoiman tarjoamaan mahdollisuuteen. Heinäkuussa 2007 YLE uutisoi Yhdysvaltojen suunnittelevan 28 uutta reaktoria 17 paikkakunnalle, mikäli 50 miljardin dollarin lainatakuu saadaan kasaan. Samoin Kiina ilmoitti nelinkertaistavansa 10 reaktorin määrän 15 vuodessa. Itsekin olen vahvasti ydinvoiman tuntuvan lisäämisen kannalla.

Autoihin, laivoihin ja lentokoneisiin on kuitenkin keksittävä joku toinen ratkaisu.

Fuusio on ehkä mahdollisuus tulevaisuudessa, mutta teknologinen läpimurto on asiantuntijoiden mukaan vähintään 50 vuoden päässä.

Etanoli & Biodiesel

Etanolin valmistus kuluttaa energiaa enemmän mitä siitä saadaan energiaa. Maanviljelysmaa on jo nyt kortilla, ja ilmastonmuutos tulee todennäköisesti pahentamaan tilannetta. Kun maailman väestö on 8,5 miljardia, maata käytetään ensin ruoan, ei polttoaineen kasvatukseen.

Jatkossa tarvitaan uusia ruokaketjusta riippumattomia raaka-aineita, jollaisia ovat esim. metsäteollisuuden sivutuotteet. Maatilojen lietteen kaasuttaminen tai biopolttoaineen valmistus metsähakkeesta voi olla järkevää, mutta ne eivät kuitenkaan ratkaise energiaongelmaa laajasti.

Biodieselin EROEI on 3, eli huomattavasti parempi kuin etanolin, mutta silti reilusti vähemmän mitä öljyn 30. Sillä on myös sama ongelma kuin etanolilla: mistä maata sen viljelyyn? Näillä polttoaineilla voidaan korvata pieniä määriä öljyä, mutta niillä ei tule missään tapauksessa olemaan suurta osaa öljyn korvaamisessa. Lisäksi hiljattain julkaistun Edinburghin yliopiston tutkijaryhmän tekemissä mittauksissa todettiin maissista ja rapsinsiemenistä valmistattavien biopolttoaineiden voivan olla ympäristölle jopa haitallisempia kuin tavanomaiset bensat. Mittauksissa nämä biopolttoaineet tuottivat palaessaan 50-75 prosenttia enemmän kasvihuonekaasuja kuin fossiiliset polttoaineet. Lisäksi biopolttoaineiden typpioksidipäästöjen todettiin olevan kaksi kertaa edellisiä arvioita suurempia.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa keväällä 2007 pidetyssä energiailtamassa (pdf) esitettiin muutama realiteetti nykytilanteesta: Jos kaikki maailman ruoka, viini, viina ja olut käytettäisiin autojen polttoaineiksi, se kattaisi silti vain 40 % maailman autojen polttoainekulutuksesta. Jos polttoaineiksi käytettäisiin kaikki maailmassa käytetty puu (selluetanoli), se riittäisi kattamaan 17 % maailman autojen polttoainekulutuksesta. Samaisessa esityksessä selviää myös, että rajalliset biovarat ovat huomattavasti tehokkaammin käytössä öljylämmityksen kuin petrobensiinin korvaajana.

Synteettinen öljy kivihiilestä

Kalliilla synteettisellä öljyllä voidaan korvata raakaöljyä, jota voidaan valmistaa myös kivihiilen avulla. Kivihiileä on maapallolla yllin kyllin, tällä kulutuksella ja väestöllä sitä riittäisi 155 vuodeksi. Vuosittaisen käytön kasvuksi on ennustettu 2,5 % vuoteen 2030 asti, jolloin kulutus olisi kaksinkertaistunut tästä päivästä. Jos kivihiiltä alettaisiin käyttää öljyn valmistamiseen suuremaassa mittakaavassa, hiileen käyttöikä alenisi vielä lisää (lisää peak coalista ylemmästä linkistä). Kannattaa myös muistaa, että Kiina perustaa energiansa hyvin pitkälti kivihiilen varaan, ja että 40 % maailman sähköstä tuotetaan kivihiilellä. Samoin jos kivihiilen EROEI laskee nykyistä tahtia, vuonna 2040 se on 0,5 (eli kivihiilen tuottamiseen menee tuplasti energiaa saatuun energiaan nähden).

Kivihiilellä tulee olemaan kuitenkin tulevaisuudessa merkittävä rooli, varsinkin sähköntuotannossa, halusimme sitä tai emme. Länsimaissa on hiljattain jo nähty kansan vastustusta uusia hiilivoimaloita kohtaan, mutta energiantuotantovaihtoehtojen hinnakkuus pitää kivihiilivoimalat mukana kilpailussa. Tekniikka on alalla kuitenkin jatkuvasti kehittyvää ja voimalat muuttuvat pikkuhiljaa ympäristöystävällisemmiksi. Kysymys vain kuuluu, miten saadaan Kiina-vetoiset kehittyvät markkinat myös käyttämään uusimpia suodattimia.

"Kasvavat reservit" ja uudet öljylöydöt

Maailmassa tähän mennessä käytetty öljy pystytään laskemaan hyvin tarkasti. Sitä on käytetty noin 1000 miljardia barrelia.

Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitoksen USGS:n (United States Geological Survey) mukaan maailman öljyreservit ovat 1,7 biljoonaa barrelia - josta puolet on Lähi-idässä - ja löytymätöntä öljyä on 900 miljardia barrelia. Yhteensä käyttämättä olisi siis vielä 2,6 biljoonaa barrelia. ExxonMobil on arvioissaan vielä optimistisempi: 2006 Energy Outlook -raportissaan se arvioi jäljellä olevan vielä 2,2 biljoonaa barrelia, johon on lisätty biljoona barrelia saatavaksi epäkonventionaalisista lähteistä, kuten Kanadan öljyhiekasta.

Öljyoptimistit uskovat Opecin ulkopuoliseen piikkaukseen 2015-2020, Opecin peak oil –arvioiden ollessa noin vuodessa 2025. Pessimistien mielestä maailman todetut ja piilevät, halvan öljyn varat ovat yhteensä biljoona barrelia, ja tuotantohuippu kohdattaisiin vuosien 2005-2011 välillä. Arvioissa on siis melkoisesti heittoa.

Öljy-yhtiöillä on tapana ennemminkin yli- kuin aliarvioida omat öljyreservinsä, sillä yksittäinen yritys ei voi myöntää reserviensä huvenneen enemmän mitä muilla yrityksillä osakurssin romahtamisen pelossa. Tästä on hiljattain saatu myös todisteita: Vuonna 2006 Shell sai 500 miljoonan dollarin sakot reilusti yliarvioidessaan reservinsä; Kuwait on todistetusti yliarvioinut reservinsä 50 %:lla; Saudi-Arabian epäillään yliarvioineen reservinsä 200 miljardilla barrelilla. Jos ihmiset tietäisivät totuuden, seuraisi hetkellinen paniikki ja öljyn hinnan raju nousu. Tätä seuraisi taantuma, kulutuksen väheneminen ja taas hinnan lasku, tilanne joka ei ole minkään osapuolen intresseissä.

Peak oilin vastustajat ja öljy-yhtiöt sekä -maat usein viittaavat koko ajan kasvaviin öljyreserveihinsä kysyttäessä öljyn vähenemisestä, näiden mukana USGS.

Samainen USGS ennusti vuonna 1972, että USA:n öljytuotanto saavuttaisi huippunsa vasta pitkälti 2000-luvulla. Melko hyvin ennustettu, sillä Jenkkien tuotanto oli jo saavuttanut huippunsa 1970. Optimistisia ennusteita viljellään, koska ne näyttävät hyvältä poliitikkojen sekä markkinoiden silmissä.

OPEC-maat tekivät reserveihinsä useita epäilyttäviä lisäyksiä 1980-luvulla. Tämä johtui OPEC-maiden keskinäisestä julistuksesta, jossa säädettiin, että mitä korkeampi jäsenvaltion ilmoittama öljyreservi on, sitä enemmän öljyä maa saa viedä - näin ollen, sitä enemmän tuloja se saa. Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Iran, Irak, Venezuela ja Saudi-Arabia lisäsivät reserveihinsä yhteensä 300 miljardia barrelia. Saudit väittivät reserviensä kasvaneen yhtäkkiä 167 miljardista barrelista 257 miljardiin barreliin! Muu maailma oli ja on niin riippuvainen Opecista, etteivät muiden maiden johtajat ole poliittisista syistä julkisesti epäilleet Opecin ilmoittamia lukuja.

Kuva 1. OPEC:n viiden suuren reservit 1980-2005.

Omaa, tarkkaa arviotani en ole laskenut maailman öljyreserveistä, sillä se vaatisi jo enemmän kuin runsaasti perehtymistä aiheeseen ja öljykenttien yksilölliseen ruotimiseen. Sen sijaan olen päätynyt jäljellä olevan öljyn määrän olevan reilun biljoonan barrelin verran luettuani eri lähteiden arvioita sekä perusteluita, ja näin ollen peak oil tapahtuisi vuosien 2006-2011 välillä. Toki uudet jättilöydöt esim. pohjoisen jäätiköillä tai joku ilmiömäinen teknologinen läpimurto epäkonventionaalisen öljyn hyödyntämisessä muuttaisi tilannetta, mutta tulevien vuosikymmenten vajaukseen niistä ei hyvin todennäköisesti saada pelastajaa.

Maailmassa on 600 öljyaluetta, jotka pystyvät tuottamaan kaupallisesti hyödynnettäviä määriä öljyä ja kaasua. näistä noin 400 on jo löydetty. loput sijaitsevat vaikeasti sijaitsevissa paikoissa, kuten pohjoisella napaseudulla tai syvänmeren alueella kaukana rannikolta. Öljy-yhtiöt ovat turvautuneet niihin vasta hyödynnettyään helposti saatavilla olevan öljyn loppuun.

Entä uudet öljylöydöt? Kuten alustuksen kuvaajasta näkyy, löydöt saavuttivat huippunsa vuonna 1962. Maailmassa käytetään nyt 3 barrelia öljyä yhtä löydettyä barrelia kohti - vielä pessimistisemmät arvioivat lukeman olevan jopa 6 barrelia.

Alustuksessa olleen kuvan pitäisi kertoa kaikki oleellinen, mutta katsastetaan vielä käyttämättä olevia kenttiä ja viimeisimpiä ”suuria” löytöjä.

Chevronin Meksikonlahdesta vuonna 2006 löytämä Jack 2:n raportoitiin olevan 3-15 miljardin barrelin kokoinen. Oletetaan tässä ylioptimisesti, että löytö olisi 15 miljardin barrelin kokoinen. Tällöin peak oil siirtyisi vajaan neljä kuukautta eteenpäin. Ottaen huomioon kulutuksen jatkuvan kasvun, Jack 2:n käyttöönottoon kuluvan ajan sekä sen porauksen hinnakkuuden, löytö ei pidentäisi öljyhuippua edes tätä vertaa.

Kanadassa on suurissa määrin epäkonventionaalista (vaikeasti kaivettavaa, kallista, energiaa kuluttavaa) öljyä, öljyhiekkaa. Konventionaalisesta öljystä, mitä löytyy esim. Lähi-idästä, saadaan 30 energiayksikköä yhtä kulutettua yksikköä kohti, mutta öljyhiekalla sama suhde on 1,5:1. Toisin sanottuna: öljyhiekan hyödyntäminen vaatii 20 kertaa enemmän energiaa kuin helpoista lähteistä saatava öljy. Mistä saada tähän rahat? Kysymys on melko toisarvoinen, sillä Kanadan kenttien tuotannon ennustetaan nousevan “huimaan” 2,2 miljoonaan barreliin per päivä vuoteen 2015 mennessä - määrään, mikä on säälittävä luikaus verrattuna maailman käyttämään 85 miljoonaan barreliin päivässä (ennuste vuodelle 2020 on 120 milj. barrelia). Samat ongelmat ovat Länsi-Amerikasta löytyvällä liuskeöljyllä.

Alaskasta arvioidaan löytyvän 10 miljardia barrelia öljyä - sama määrä, mitä Yhdysvallat kuluttaa reilussa vuodessa. Ja kuten kaikissa öljynporausprojekteissa, menee noin 10 vuotta ennen kuin Alaskassa edes voidaan aloittaa poraus.

Maailman suurin energiasyöppö Yhdysvallat tyydyttää energiantarvettaan etsimällä lisää energialähteitä – ei tehostamalla nykyisiä toimintatapojaan. Tulevaisuudessa öljyn saaminen vaatii lisää sotia - Jenkithän ovat jo aloittaneet projektinsa Lähi-idässä, seuraavana “terrorismin vastaisessa sodassa” uhrina on lienee Iran. Ja sota se vasta öljyä syökin: Pentagon raportoi, että 1990 Persianlahden sodassa yksi mies kulutti keskimäärin 4 gallonaa polttoainetta per päivä. 2006 sama luku Afganistanissa oli 16 gallonaa eli 61 litraa (1 US-gallona = 3,8 l).

Toivoton nykytila

Life After Oil Crash –sivusto käyttää maailmaa koittavan tulevan tilanteen selventämiseksi seuraavanlaista esimerkkiä:

“The ramifications of Peak Oil for our civilization are similar to the ramifications of dehydration for the human body. The human body is 70 percent water. The body of a 200 pound man thus holds 140 pounds of water. Because water is so crucial to everything the human body does, the man doesn’t need to lose all 140 pounds of water weight before collapsing due to dehydration. A loss of as little as 10-15 pounds of water may be enough to kill him. In a similar sense, an oil-based economy such as ours doesn’t need to deplete its entire reserve of oil before it begins to collapse. A shortfall between demand and supply as little as 10-15 percent is enough to wholly shatter an oil-dependent economy and reduce its citizenry to poverty.”

Esimerkin on tarkoitus selventää, että jopa pienet pudotukset öljyntuotannossa vaikuttavat suuresti maailmantalouteen. 1970-luvun energiakriisin aikaan 5 %:n tuotannon lasku lähes nelinkertaisti öljyn hinnan väliaikaisesti. Erona nykytilanteeseen on se, että pysyvän tuotannon vähenemisen seurauksena hinta tulee tulevaisuudessa myös pysymään korkealla. Pudotusta tulevat hyvin todennäköisesti lisäämään myös sodat, terrorismi, ilmastonmuutos ja muut mukavat bonustekijät. Arviot vuosittaisesta tuotannon laskusta vaihtelevat 3-13 prosenttiyksikön välillä. Esimerkkinä, 8 %:n vuosittainen lasku vähentäisi vuosittaista öljyntuotantoa 50 % yhdeksässä vuodessa.

Kuva 1. Öljyn hinta 1947-2007 (WTRG Economics).

Ok, öljyhuipun koittaessa bensan hinta nousee. Jätänpä siis autolla ajelun vähän vähemmälle. Problem solved. Mutta mietitäänpä asiaa hieman pidemmälle:

Raakaöljyä ei käytetä pelkästään kuljetuksiin. Otetaan esimerkiksi maanviljely: torjunta-aineet, lannoitteet, maatalouskoneet ja niiden valmistus perustuvat öljyyn, puhumattakaan ruoan säilytyksestä tai jakeluverkosta. Muita “öljyjohdannaisia” ovat esim. lääkkeet, veden jakelu, puolustusvoimat, muovit, tietokoneet sekä muut huipputeknologiatuotteet. Yhden auton tuottaminen kuluttaa fossiilisia polttoaineita (öljy, maakaasu, kivihiili) kaksi kertaa auton painon määrän; yhden gramman mikrosiru 630 kertaa; tietokone 10 kertaa.

Myös nykyaikainen pankkilaitos on riippuvainen koko ajan lisääntyvästä halvan öljyn saatavuudesta sekä maakaasusta. Halvan öljyn aikakautena pankit ovat luoneet pääomaa lainaamalla rahaa enemmän mitä niillä on ollut talletuksina, luottaen talouden tulevaan ja jatkuvaan kasvuun. Kun nyt öljy alkaa huveta, maailmantalouden tuleva kasvu ei olekaan enää niin pätevä pantti ylisuurille lainoille. Tämä taas suistaisi pörssit laskuun (tulevaisuuden odotukset alentuisivat). Investointisektorilla on tämän myötä dilemma: sen täytyy suojella omia sekä asiakkaidensa varoja samaan aikaan kun se on haluton itse laukaisemaan paniikin ja alamäen. Tulos on nähtävissä. Energia-asiantuntijat pistävät öljyn jatkuvan hinnan nousun ja tuotannon ongelmat pienempien tekijöiden piikkiin: on ongelmia Nigerian kapinallisten kanssa, pommi-iskuja Irakin öljyputkiin, lentäviä kirahveja Venezuelan poraustorneissa…mutta ei, ei halpa öljy ole loppumassa. ”Kaikki on yhtä hyvin kuin ennenkin”, öljy-yhtiöiden edustajat vakuuttavat. Totta kai edellä mainitut tekijät vaikuttavat öljyn saatavuuteen ja sitä kautta hintaan, mutta siitä suurimmasta tekijästä, halvan öljyn hupenemisesta, ei uskalleta tai tajuta puhua.

Vuonna 2002 öljybarrelin hinta vaihteli 20-30 dollarin välillä, mutta tänä syksynä se on noussut siitä jo yli kolminkertaiseksi. Silti öljy-yhtiöt budjetoivat uusien kenttien löytymiseen vain murto-osan, ja vaikka öljytankkerit ovat täyteen ahdettuja, laivoja poistetaan käytöstä nopeampaan tahtiin mitä uusia otetaan käyttöön. Uusia jalostamoita ei ole rakennettu Yhdysvaltoihin lähes 30 vuoteen. Miksiköhän? Öljy-yhtiöt haluavat pysyä voitollisina, eivätkä ne tee liikaa investointeja, koska öljyä tulee olemaan vähemmän ja vähemmän. Ei ole mitään järkeä rakentaa miljoonia maksavaa infrastruktuuria vain väliaikaista pumppausta varten.

Öljy-yhtiöiden fuusiot ovat myös lisääntyneet jatkuvasti: kertooko tämä siitä, että yhtiöt pelkäävät vain viimeisimpien ja isoimpien yritysten selviävän tulevista ajoista? Taseiden pönkittäminen uuden sisaryhtiön barreleilla ei varmasti tee myöskään pahaa - onhan jo olemassa olevien varojen ostaminen toiselta yhtiöltä luultavasti halvempaa mitä uusien öljykenttien etsiminen. Vuonna 2005 ExxonMobil suositteli polttoainetehokkuutta rajoittamaan lisääntynyttä kysyntää - jos öljyä on riittämiin, eikö korkeampi tuotantoaste olisi parempi keino yhdelle maailman suurimmista öljy-yhtiöistä? Näin maailma, etenkin Yhdysvallat, on toiminut aina 70-luvun energiakriisistä lähtien.

Osasyynä fuusioihin saattaa olla myös öljy-yhtiöiden voittojen suuruus. Suurimmat yritykset tahkoavat erittäin suuria voittoja vuosittain, ja yleensä näitä varoja on käytetty öljyn etsintään, uusien kenttien vaatimiin investointeihin ja teknologian kehitykseen. Koska etsittävää ei kuitenkaan enää ole suurissa määrin, yhtiöt ovat käyttäneet varojaan toisten yritysten tai omien osakkeidensa ostamiseen. Jatkossa öljy-yhtiöiden voitot todennäköisesti vain kasvavat kansan luullessa rahojen menevän öljyä korvaavien energiamuotojen tutkimukseen ja kehitykseen.

Tosin, vaikka viime vuosina Totalin, Exxonin ja PB:n tuotekehityspanostukset ovat junnanneet paikoillaan, muutamat suuret öljy-yhtiöt ovat sen sijaan lisänneet kehityspanoksiaan, Chevron kahdessa vuodessa 90 ja Shell 60 prosenttia. Syitä on monia, mm. hupenevat öljyvarat: kehittynyt teknologia on hyvä neuvotteluase pyrittäessä solmimaan kumppanuuksia Venäjän tai Kiinan valtionyhtiöiden kanssa. Silti t&k -panokset suhteutettuna liikevaihtoon ovat yhä vähäisiä, esim. Shell käyttää liikevaihdostaan tutkimukseen alle 0,3 prosenttia.

Talousmaailmassa yleisesti uskotaan, että markkinat eivät koskaan ole väärässä. Jos maailma olisi halvan öljyn aikakauden lopussa, kysyntä ja tarjonta korjaisivat tilanteen itsestään: Yleisesti, kun hyödykettä on riittämättömästi, sen hinta nousee. Tällöin ihmiset alkavat käyttää hyödykettä vähemmän ja etsivät sille vaihtoehtoja. Mutta koska energia on kaiken talouden perusta, se ei ole hyödykkeenä lähellekään niin joustava. Esim. 1970-luvun 5 %:n tuotannon hiipuminen nosti hintoja siis 400 %, mutta kysyntä laski vasta todella pahojen talouden ongelmien jälkeen. Vaihtoehtoisten energialähteiden tukeminen vaatii korkeaa öljyn hintaa, mikä osaltaan vaikeuttaa markkinoiden sopeutumista tilanteeseen. Nousevat hinnat vain pahentaisivat ongelmaa esim. sotien muodossa. Ongelman ydin on siinä, että kun tuotanto saavuttaa huippunsa, alkaa alamäki jota ei voida pysäyttää kysynnän yhä noustessa. Tässä vaiheessa vaihtoehtojen pitäisi olla jo valmiina korvaamaan energiavajetta. Valitettavasti maailman energiastruktuuri on vuosikymmenten päässä tästä pisteestä.

Öljyn kysynnästä, tarjonnasta sekä hinnasta löytyy tuoretta reportaasia The Oil Drumin sivuilta.

Vielä muutama sana tulevaisuuden energiatarpeesta:

Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana maailman energiankulutuksen odotetaan kasvavan 1,5-2,5 prosenttia vuodessa talouden tilanteen ja energian pitkäaikaishinnan mukaan. 2,5 % tarkoittaa öljyn ja muun energian kysynnän kaksinkertaistumista vuoteen 2032 mennessä. Myös maakaasun käyttö yli kaksinkertaistuu, ja kivihiilen käyttö seuraa perässä vähintään 60 %:n nousulla.

Kovia lukuja ottaen huomioon, että jo tällä hetkellä maailmassa elää 1,5 miljardia ihmistä ilman sähköä tai fossiilisia polttoaineita.

Yhdysvallat käyttää kaikesta energiasta 25 %, vaikka sen väestö on alle 5 % maailman väestöstä. Amerikassa elämäntapa on kaksi kertaa energiaintensiivisempää mitä Euroopassa ja Japanissa, ja yli kymmenkertainen maailman keskiarvoon verrattuna. Kehittyvät maat, lähinnä Aasiassa Kiinan johdolla, kuitenkin kirivät energiankulutuskuilua kiinni. Paul Roberts kertoo kirjassaan ”Kun öljy loppuu” (Alkuperäisteos ”The end of Oil”) joitain enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia lukuja: Ennen vuotta 1985 vain seitsemällä prosentilla kiinalaisista oli jääkaappi, nykyään luku on yli 75 prosenttia. Television omistajien lukumäärä on kohonnut 17 prosentista 86 prosenttiin. Ilmastointilaitteiden määrä on lisääntynyt 50-kertaiseksi. Joidenkin arvioiden mukaan Kiinassa saattaa olla 100-200 miljoonaa autoa vuonna 2020. Intiassa autonomistajien määrä on kolminkertaistunut viimeksi kuluneena vuosikymmenenä ja sen odotetaan yli kolminkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä.

Kaiken kaikkiaan kehittyvässä maailmassa öljyn kysynnän odotetaan lisääntyvän yli 250 prosentilla, eli vuoden 2003 noin 25 miljoonasta päivittäisestä barrelista jopa 67 miljoonaan päivittäiseen barreliin vuonna 2020. Vuoteen 2020 mennessä maakaasun kulutus kehittyvässä maailmassa on lähes kolminkertaistunut. Myös sähkön kysyntä nousee 2,5-kertaiseksi nykyisestä. Täten vuoteen 2020 mennessä Kiina ohittaa Yhdysvallat suurimpana hiilidioksidipäästöjen tuottajana.

Jos kehitysmailla on vaihtoehtona energiatuotantonsa vähentäminen tai kivihiilen käyttö, arvaa kumman vaihtoehdon ne valitsevat? On täysin mahdotonta ajatella, että esim. Kiinan maalaisväestö, joka on kasvaneen energiatuotannon ansiosta päässyt eteenpäin 1800-lukulaisista elämäntavoistaan, luopuisi kivihiilen käytöstä ”puhtaamman ympäristön puolesta”. Siinä eivät paljon kasvihuonepäästöt kiinnosta, kun vaihtoehtona on tuotannon kasvun pysähtyminen tai maaseudulla elämän jatkuminen ilman sähköä. Näin siis kehittyvät markkinat lisäävät energiankäyttöään ja elintasoaan, lisäten samalla myös öljyn kysyntää.

Muiden kuin öljyä omistavien maiden tilannetta pahentaa vielä se seikka, että kun öljyä pumppaavan valtion, sanotaan vaikka Saudi-Arabian, tuotanto lähtee pysyvään laskuun, sen öljynvienti laskee huomattavasti enemmän mitä on tuotannon lasku. Kasvava talous kuten Saudi-Arabia tottakai käyttää itse ensin tarvitsemansa öljyn, ja vasta sen jälkeen öljy menee vientiin. On huomioitava, että useimmissa suurissa öljyntuottajamaissa, varsinkin kehittyvissä sellaisissa, kansallinen öljynkulutus on nousussa.

Alla muutama graafi havainnollistamaan tilannetta. Ensin kuvaajat Indonesian ja Iso-Britannian tuotannosta, kulutuksesta sekä öljynviennistä:

Kuva 2. Indonesian öljyn tuotanto ja kulutus 1986-2006 (EIA).

Kuva 3. Iso-Britannian öljyn tuotanto ja kulutus 1985-2005 (EIA).

Seuraavassa The Oil Drumin kehittämä, viennin vähenemisestä kertova malli ELM, rinnalla Indonesian ja Britannian muutos öljynviennissä maiden öljyhuippujen jälkeen:

Öljyn nettoviennit Iso-Britanniasta ja Indonesiasta (The Oil Drum).

Kuten kuvaajasta (hetken derrickoinnin jälkeen) selviää, maiden öljynvienti lähti huomattavaan laskuun kansallisen peak oilin jälkeen. Kaikki maat eivät toki käyttäydy täysin samalla lailla kuten Indonesia ja Iso-Britannia, mutta periaate on kuitenkin sama: kun kansallinen öljyntuotanto alkaa vähentyä, siitä kärsii ensimmäisenä vienti, ei oma kansa.

Alustus

"Öljyhuippu, joka tunnetaan myös Hubbertin teoriana, nimellä öljypiikki tai englanniksi nimellä peak oil, on teoria, joka koskee pitkän aikavälin öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja ehtymistä. Sen mukaan öljyntuotanto alkaa vähentyä nopeasti kun se on saavuttanut suurimman määränsä. Varsinainen huippuvuosi tiedetään vasta kun öljyntuotanto alkaa jo vähetä."

(Wikipedia)

Maalaisjärjen pitäisi riittää seuraavan kuvan tulkitsemiseen:

Kuva 1. Maailman öljylöydöt ja öljyn kulutus (ASPO).

Uudet öljylöydöt ovat olleet tasaisessa laskussa jo 1960-luvulta lähtien, huolimatta koko ajan parantuvasta tekniikasta. Nykyään löydettävät öljykentät ovat keskimäärin vain 50 miljoonan barrelin kokoisia - maailma kuluttaa 85 miljoonaa barrelia päivässä. Tuotanto on sen sijaan noussut maailmantalouden kasvun mukana öljyn toimiessa kasvun moottorina. Samanlainen kuvaaja Yhdysvaltojen öljylöydöistä ja tuotannosta auttaa osaltaan ennustamaan tulevaa:

Kuva 2. Yhdysvaltojen öljylöydöt ja öljytuotanto (Manicore.com).

Vihreän kellokäyrän muodostaa 1900-luvulta asti tehdyt öljylöydöt, punainen käyrä kuvaa tuotantoa. Yhdysvalloissa tuotanto saavutti huippunsa 1970, 40 vuotta öljylöydösten huipun jälkeen. Nyt tuotanto on jatkuvassa, jyrkässä laskussa. Useimpien ehtyvien öljylähteiden on todistettu ehtyvän samalla periaatteella, Hubbertin käyrän mukaisesti.

Öljy-yhtiöt ja öljymaat kyllä vakuuttavat reserviensä riittävän vielä useiksi vuosikymmeniksi, ja esittävät todisteeksi ”vakuuttavia” tilastoja. Puolueettomat tutkijat kuitenkin kyseenalaistavat useiden öljyreservien koon. Pahimpien ennustusten mukaan maailma on jo kuluttanut puolet helposti saatavasta öljystä, ja elämme öljyhuipulla juurikin tällä hetkellä. Reserveissä on paljon epävarmuutta, eikä asiaa paranna se, että 1980-luvulla Opec-maat nostivat reservien määrää useilla kymmenillä prosenteilla, vaikka merkittäviä uusia löytöjä ei tehty.

Maailmantalous kasvaa jatkuvasti. On selvää, että kehittyvien markkinoiden (Kiina, Intia, Brasilia, Venäjä jne.) vaurastuessa myös energian kulutus kasvaa, ei pelkästään teollisuudessa, vaan myös kuluttajien keskuudessa. Kansantuotteen ja energian kulutuksen liitto selviää seuraavasta kuvaajasta:

Kuva 3. Maailman BKT ja energian kysyntä (ExxonMobil).

Kuvaajassa on merkitty tuleva energian kysyntä katkoviivalla, kiinteän viivan kuvatessa ExxonMobilin tavoitteena olevaa, hurjaa energiansäästöä vaativaa tasoa. Myös väestön kasvu on suoraan suhteessa tuotettuun energiaan. Jo nyt maapallon resurssit ovat riittämättömiä tarjoamaan ruokaa 6,5 miljardille ihmiselle. Liikakansoitus tulee vain lisämään peak oilin jälkeistä ajanjaksoa.

Kuva 4. Maailman energiantuotanto ja väestönkasvu (The Oil Drum).

Mistä revimme tarvittavan lisäenergian? Maapallolla on kyllä vielä öljyä yllin kyllin, vähintään saman verran mitä olemme tähän asti sitä käyttäneet. Kyse ei olekaan siitä, riittääkö öljy, vaan siitä, pystytäänkö sitä pumppaamaan käytettäväksi tarpeeksi NOPEASTI ja HALVALLA.

Niin, onhan meillä tietysti myös aurinkoenergia, tuulivoimaa, vetyautot…ja paskat. Selvitän vaihtoehtoisista energialähteistä myöhemmin lisää, mutta yksi asia on varma: tulevina vuosikymmeninä niillä voidaan korvata vain pieni osa maailman tarvitsemasta energiasta, erityisesti kuljetuksissa. Tulevaisuus toki voi tuoda vaikka mitä tullessaan. Ongelma on siinä, että maailmalla ei ole varaa odottaa ratkaisun tulevan vuonna 2050; ratkaisun olisi oltava valmiina nyt.

Viimeisen silauksen tähän keitokseen antavat maakaasu, uraani ja arvokkaat metallit (kupari, platina), sekä ruoka ja juomakelpoinen vesi - luonnonvarat, jotka myös ehtyvät huolestuttavalla tahdilla.

Enkä edes vielä maininnut ilmastonmuutosta ja sen tuomia ongelmia...

Joka tapauksessa öljylle olisi keksittävä korvaava aine, sillä tämän hetkisillä varoilla maailman kysyntää pystytään tyydyttämään vain muutamia vuosia. Kysynnän kohtaaminen tulee kuitenkin olemaan epäilyjeni mukaan mahdoton tehtävä, ja maailma syöksyy teollisen maailman syvimpään lamaan. Näin ainakin pahimmissa skenaarioissa - lue hieman lisää ja tee omat johtopäätöksesi.